Leidit liidossa

  Kello soi kuudelta, tosin olin jo muutaman kerran käynyt hereillä ja kelannut itseni ulos parisängyn keskikuopasta ja Miian iholta. Ja tietysti kellojen siirtyminen talviaikaan jännitti, pissatti ja oli jano illan ruokailun jäljiltä jajaja. Mutta sirkeinä ylös, aamulääkkeet kitusiin ja kohti seikkailua. Ostiensen asemalle matka oli lyhyt ja siisti, vasta rakennettua ja uutta käytävää pitkin. Nyt siis pääsee näppärästi myös Eatalyyn paikallisjunalla ja metrolla. Olimme asemalla vain puoli tuntia ennen lähtöaikaa emmekä ohittaneet mitään paikkaa josta olisi saanut aamukahvia, eli jutustelua tai muutakaan positiivista ei irronnut. Oikea juna tuli, saimme istumapaikat ja hankkiuduimme lentoasemalle. Siellä sitten sitä kahvia sai ja aivan ihanat pistaasicroissantit, joille mikään kuva ei tee oikeutta. Mutta ne maistui todella hyvältä ja kahvin myötä aamuaurinko alkoi paistamaan. Check innissä minulle selvisi, ettei muuten onnistu ruumalaukun lähettäminen Ouluun kun minulla on sam...

 Viimeinen aamu Napolissa. Rauhallisesti herätys, kamojen pakkaaminen ja rautatieasemalle. Tarkoitus oli hengailla Roomassa, käydä katselemassa Miian suosikkipaikkoja ja uutuutena hänelle tutustua Vatikaaniin. Jo aamulla alkoi puhelin kilkuttamaan, että tulevan yön majapaikassa on ollut aavistuksen verran teknistä häiriötä ja meidän sisäänkirjautuminen ihan vähän myöhästyy. Alun perin meillä piti majoittua klo 17.00 aikoihin, mutta nyt kirjautuminen onnistuisi puoli seitsemän aikaan. Napolin junan saapuessa Terminille klo 11 maissa, aikaa kaikkeen jännään oli ihan tarpeeksi paljon. Olimme Pyramidin metroasemalla ja majapaikassa yhden maissa, saimme onneksi viskata sinne laukut säilöön siksi aikaa kun rälläsimme pitkin poikin.   Kävimme Eatalyssa kahteen kertaan, ekalla kerralla huomattiin että Miian reppu oli jäänyt majapaikkaan, mutta onneksi se rouva ei ollut karannut sieltä heti meidän jälkeen. Eataly oli vain satojen metrien päässä, eli kävely ei nostanut verenpaineita. E...

 Koko päivän vapaapäivä! Tänään piti ehtiä vaikka ja mitä. Tosin usko oli koetuksella kun kutvotin hereillä kuudesta asti ja Miia kehräsi viereisessä sängyssä liki kahdeksaan. Siihen mennessä normaalisti on jo ensimmäiset potut kiehumassa ja petivaatteet pantu pesukoneeseen. On jännä olla reissussa ilman ipadia ja sen pelejä & ajanvietettä. Aamuisin silmät ei tahdo tottua tuohon kännykän pikkunäyttöön ja pahoittelut siitä jos olen käynyt epäasiallisesti tykkäämässä kavereiden fb-päivityksistä. Yritän välttää nauruhymiöitä jos joku kertoo surullisista jutuista, mutta aina ei silmä-sormi-koordinaatio toimi halutulla tavalla. On mulla tietty silmälasit, mutta ne on jossain matkalaukun pohjalla valkoviinimarinadissa kellumassa, enkä koskaan muista napata niitä sängyn viereen aamua varten. Hotellin aamupala oli – no, hotellin aamupala. Sisään kävellessä ensimmäisenä näkyy buffet-pöytä ja sitä haukan lailla vartioiva tarjoilija, joka ojentaa tuotteita lautaselle pyynnön mukaan. Tiet...

  Ainakin se toimii Italian liikenteessä, vaikka se näyttää kaoottiselta, kolarit ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia koska tälläkään reissulla ei olla ajettu sellaista tai jyrätty kenenkään yli. Paikkoja kyllä olisi ollut pilvin pimein. Kolmas aamu lomalla ja minäkin maltoin nukkua viiteen asti. Sen jälkeen pikkuhetki silmien lepuutusta ja kuudelta olin jo valmis valloittamaan maailman. Miia sai uinahdella vähän pidempään vaikka paiskoin parvekkeen ovea, avasin luukut niin että kaikki valo tuijasi hänen silmiin ja kompuroin matkalaukkuuni pimeässä huoneessa. Ihmeen sikeäuninen ja lujatahtoinen nukkuja on tuo. Hotellin aamupalan jälkeen läksimme ylös kaupunkiin. Vieläkään en havittele infarktia, joten otimme pikkubussin ja hurautimme sillä ylös. Nyt meillä kuitattiin matkaliputkin, eilen illalla koneen leimauslaite ei toiminut, joten matkaliput jäivät säästöön tälle päivälle. Kyllä se 1,50€ on tajunnanräjäyttävä, pennistä alkaa miljoonat jne. Aavistuksen verran saatoimme kävel...

 Sehän ei ole loma eikä mikään, jos kello ei soi 05.30 ja ulkona olla jo ennen kuutta. Tosin mitenkään hirveän levännyt olo ei ollut, kun huoneisto oli kamalan kuuma, ilma ei vaihtunut, roska-auto alkoi huutamaan joskus yhden jälkeen suoraan ikkunan alapuolella ja tuplapeitto parisängyssä oli aavistuksen verran liikaa kahdelle ei-niin-pienelle-naiseläjälle. Tietysti minä stressasin illalla sitä, että kun liikutaan aamuyön pimeinä tunteina, niin meidät kolkataan, raiskataan ja ryöstetään heti ensimmäisessä kadunkulmassa, mutta niin vain jäi seksihullut murhamiehet nuolemaan näppejään kun painettiin kolisevien vetolaukkujemme kanssa rauhallisessa Napolin aamussa. Kun eilen vuokrattiin auto, jätettiin se vielä yön ajaksi Napolin rautatieaseman parkkihalliin odottamaan meitä ja aamua. Matkaa kämpiltä sinne oli vain napakka kilometri, joista viimeiset sadat metrit kuljettiin rautatieaseman sisällä vartioiden ja sotilaiden valvovien silmien alla. Sitten tuli pari muuttujaa. Pääsimme h...

Napoli, alhaalla kadulla on kaaosta lähenevä liikenne ja ilma on vielä reilusti yli 20 asteessa. Aurinko on laskenut ja läntisellä taivaalla näyttää olevan ukonilma meren päällä. Tultiin just tänne kämpille takaisin ja punotaan juonia iltaa varten, kellohan on vasta puoli kahdeksan ja ravintolat ovat juuri availemassa oviaan. Juuri tämä hetki on hyvä. Kello soi aamulla neljältä. Suussa maistui vielä aavistus jaloviinasta ja hyvistä ideoista. Scandicissa ei paljon aamiaista nautittu, vaan kahvin jälkeen olimme pihalla nätissä jonossa odottamassa shuttlebussia matkalaukkujen kanssa. Suositus oli, että kentällä pitäisi olla vähintään kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Hetken ajan jo panikoin, ettei me ehditä siihen aikarajaan ja päivitin Taksi Helsingin aplikaation kaiken varmuuden välttämiseksi. Bussi kuiten tuli ennen taksia ja peruin kyydin. Kentällä pysyimme tiiviinä kaksikkona ja saimme, pienen mutkan kautta, matkalaukut ruumaan. Turvatarkastus sujui myös ilman kommelluksia ja kentt...

  Minä vihaan aivojani. Ainakin niiden hyper-asetusta joka tulee esiin silloin kun sitä vähiten kaivataan. Nyt aivot taas päättivät Oulun lentoasemalla, että paikka on sovelias paniikille ja siellä minä istuin, ikkunapöydässä, hikoilin ja punoitin kuin paloauto. Pumppu hakkasi toista tuhatta kertaa minuutissa ja kierrokset olivat tapissa. Mitään järkevää syytä tuolle käytökselle on ihan turha hakea, aivot vain tykkäävät kokeilla joskus, onko kroppa vielä elossa ja mikä sen mukavampi paikka kuin lentokenttä. Finnair oli jo aiemmin varoitellut siitä, että kone olisi viimeistä paikkaa myöten täynnä. Nämä syyslomat ovat sen verran tehokasta matkustusaikaa. Onnittelin itseäni siitä, että olin varannut ikkunapaikan, joten kahden isokokoisen ihmisen osuminen samaan penkkiriviin kävi matemaattisesti mahdollisimman pieneksi. Käytäväpaikalla istui kuiten herrasmies ja löimme (lähes) ylävitosia kun henkilökunta ilmoitti koneen lastaamisen olevan valmis ja meillä oli keskipaikka tyhjänä. V...

  Ihana, lämmin syysilta. Istutaan Miian kanssa talon takapihan suojaisella terassilla, jutellaan ja juodaan viiniä. Aurinko on siirtynyt itäiselle taivaalle, päivä on ollut lämmin ja touhukas, olemme inventoineet kaupalla reippaasti ja nyt palkitsemme itsemme viileällä valkoviinillä. Ideat lentelevät ja villiintyvät viinilasien huvetessa. Puoliso tulee kotiin töistä puoli kymmeneltä, hän löytää meidät terassilta. Pääsen lausumaan hänelle legendaariset sanat: ”Me kuule varattiin Miian kanshsha kahdeshtaan matka Italiaan. Mennään shinne katshomaan Miian oliivipuuta, Oliveria. Ja ishtutaan bushshishsha” Tuo jälkimmäinen lause on lisättävä aina ja kaikkeen, mihin puoliso ei tule, koska hän vihaa sydämensä pohjasta kaikkea julkista liikennettä. Häntä ei saa junaan kuin kilon palasina ja silloinkin ne palat panevat viimeiseen asti hanttiin. Jos ollaan matkalla, silloin matkustetaan autolla. Omalla tai vuokratulla autolla. Piste. Sen illan jälkeen viininjuonti on jäänyt. Ja kaiken muu...