Alussa oli terassi, ideoita ja päälärillinen viiniä

 

Ihana, lämmin syysilta. Istutaan Miian kanssa talon takapihan suojaisella terassilla, jutellaan ja juodaan viiniä. Aurinko on siirtynyt itäiselle taivaalle, päivä on ollut lämmin ja touhukas, olemme inventoineet kaupalla reippaasti ja nyt palkitsemme itsemme viileällä valkoviinillä. Ideat lentelevät ja villiintyvät viinilasien huvetessa.

Puoliso tulee kotiin töistä puoli kymmeneltä, hän löytää meidät terassilta. Pääsen lausumaan hänelle legendaariset sanat: ”Me kuule varattiin Miian kanshsha kahdeshtaan matka Italiaan. Mennään shinne katshomaan Miian oliivipuuta, Oliveria. Ja ishtutaan bushshishsha” Tuo jälkimmäinen lause on lisättävä aina ja kaikkeen, mihin puoliso ei tule, koska hän vihaa sydämensä pohjasta kaikkea julkista liikennettä. Häntä ei saa junaan kuin kilon palasina ja silloinkin ne palat panevat viimeiseen asti hanttiin. Jos ollaan matkalla, silloin matkustetaan autolla. Omalla tai vuokratulla autolla. Piste.

Sen illan jälkeen viininjuonti on jäänyt. Ja kaiken muunkin. Ihan kuivin suin ollaan tässä kutvotettu jo toista kuukautta ja podettu henkistä krapulaa. Varsinkin kun humalan haihtuessa tajusin, että meidän matka on samaan aikaan kuin perheen kouluikäisellä on syyslomaviikko. Vuoden äiti -palkinto taisi jäädä tänäkin vuonna saamatta.

Mutta hei! Tulevan viikon maanantaina heilahdan Helsinkiin. Miian puksuttaa junan kyydissä lentoasemalla, mennään yöksi lentokenttähotelliin (Scandic Aviapolis)  ja tiistaiaamuna lähdetään 07.50 Finnairin kyydillä kohti Roomaa. Nyt päällä olleen työputken tilalle tuleva viikon vapaa on todella kaivattu ja varmasti ansaittu. Olen piirtänyt meille 40h/vko töitä ja sen päälle meidän pienestä henkilökunnasta on kolme ollut sairaslomalla eikä tuuraajia ole, eli omien töiden lisäksi olemme nauttineet 30h ylimääräisistä viikkotunneista ilman vapaapäiviä. Ristus mikä syksy. Tietysti olen ihan vellipeppu, kun pakenen tätä kaaosta, mutta minkäs teet – lippuja ei voi palauttaa eikä rahaa ole tuhlattavaksi.

Suunnitelmia meillä on, sehän on selvä.

Ensin tiistaina lennämme Roomaan ja sieltä otamme seuraavan mahdollisen junan Napoliin. Ensimmäinen yö Napolissa menee  Quelli del vesuvio -hotellissa  (Miian varaus booking.comin kautta)

Keskiviikkona matkustamme Lecceen moikkaamaan Oliveria ja kehumaan, kuinka potra ja öljyisän näköinen pikku oliivipuu se on. Keskiviikon aikana matkustamme Sorrentoon Hotel Il Faron vieraiksi (minun varaus hotels.comin kautta)

Torstaina aamusta meillä on pienen ryhmän jäätelökurssi Sorrentossa, sitten heilahdamme takaisin Napoliin. Siellä majoitumme kahdeksi yöksi Grand Hotel Europaan (minun varaus suoraan hotellista, ainakin muistelen niin).

Perjantaina viimeistään mennään tutustumaan Pompeijin raunioihin. Taas pääsen täyttämään rastin elämäni to-do-listaan. Sieltä soitan ajatuksissani puhelun tuonne yläkertaan ja kerron Mummille päässeeni taas sellaiseen paikkaan, jota kakarana tutkin hänen Valittujen Palojen ”Ihmiskunnan historia”-teoksesta.

Lauantaina siirrymme Roomaan, siellä on yhden yön juttu odottamassa Ostiense Suitesissa ennen kuin sunnuntai aamuna klo 10.50 Finnair läksii palauttamaan meitä takaisin kotio. Oulun lento mätkähtää kenttään klo 15.50 ja sen jälkeen minun pitää rynnätä täyttä laukkaa vielä pariksi tunniksi töihin.

Lisäksi noihin päiväohjelmiin pitää lisätä paljon hyvää ruokaa, kävelemistä, kulttuuria ja hyvittelytuliaisten ostelemista. Napolin jälkimmäinen hotelli on Europcarin autovuokraamon vieressä ja arvomme vielä, kannattaisiko meidän vuokrata kumitassut alle vai rallitella ihan julkisilla. Napolin liikenne on tunnetusti hieman kaoottisempaa kuin mitä täällä Pohjois-Pohjanmaalla tai Miian iloisessa Itä-Suomessa on mutta missäpä ei kaksi keski-ikäistä äkäistä muikkelia selviäisi?

Se iso etu tällä matkalla on, että Miia puhuu paikallista murretta, hän on aikanaan asustellut saapasmaassa pariinkin otteeseen ja sen myötä myös minulle avautunee hieman erilainen Italia kuin pelkästään rallienglannilla avautuisi.

Nyt on enää pari juttua hoidettava ennen lähtöä. Töitä on muutama vuoro jäljellä, pitäisi päättää mitä lokakuussa pidetään päällä Italiassa (ennusteen mukaan lämpöä on 21-24 astetta ja paikalliset kulkee untuvatakeissa), ottaa passista ja matkavakuutuskortista paperikopiot, hyvitellä perhettä, pakata laukku ja hommata jostain kyyti lentokentälle. Ei paha. Onneksi olen ehtivä emäntä.