Leppoisasti kotiin - tai sitten ei.
Kello soi kuudelta, tosin olin jo muutaman kerran käynyt hereillä ja kelannut itseni ulos parisängyn keskikuopasta ja Miian iholta. Ja tietysti kellojen siirtyminen talviaikaan jännitti, pissatti ja oli jano illan ruokailun jäljiltä jajaja. Mutta sirkeinä ylös, aamulääkkeet kitusiin ja kohti seikkailua.
Ostiensen asemalle matka oli lyhyt ja siisti, vasta rakennettua ja uutta käytävää pitkin. Nyt siis pääsee näppärästi myös Eatalyyn paikallisjunalla ja metrolla. Olimme asemalla vain puoli tuntia ennen lähtöaikaa emmekä ohittaneet mitään paikkaa josta olisi saanut aamukahvia, eli jutustelua tai muutakaan positiivista ei irronnut. Oikea juna tuli, saimme istumapaikat ja hankkiuduimme lentoasemalle. Siellä sitten sitä kahvia sai ja aivan ihanat pistaasicroissantit, joille mikään kuva ei tee oikeutta. Mutta ne maistui todella hyvältä ja kahvin myötä aamuaurinko alkoi paistamaan.
Check innissä minulle selvisi, ettei muuten onnistu ruumalaukun lähettäminen Ouluun kun minulla on saman lentoyhtiön kaksi erillistä lippua. Siispä suunnitelma b käyttöön ja kaikki tavarat käsimatkatavaroihin. Niissähän on painoraja 10kg ja valehtelematta minun vetolaukku painoi sen 15kg ja reppu liki saman verran päälle.. Mutta reippaana ja hikisenä revin kassejani perässä ja ihmettelin, missä vaiheessa minusta on tullut juuri sellainen ihminen, joita inhoan lennoilla (eli kaikki omaisuus on mukana tukkimassa liikennettä muilta). Miia osti tuliaispullot ja minä katselin kaiholla tupakkaosastoa, jolla oli isot merkinnät, että niistä myytiin vain EU-alueen ulkopuolelle lähtevillä lennoilla. En tohtinut ostaa mitään nestemäistäkään, koska jatkolento. Ja toisaalta, eiköhän kotona jatku se kuiva kausi alkoholin suhteen, kun niin hyvään vauhtiin pääsi jo ennen lomaa.
Lounge oli täynnä, mutta hetken notkuttuamme tiskillä saimme istumapaikat, lisää kahvia ja aamupalaa. Sähköpistokkeet olivat tuolla kentällä kiven alla, mutta onneksi minun tuolissa oli yksi toimiva pistoke ja siitä usb:lla jakamalla saimme molemmille kaivattua virtaa luureihin. Tosin naapuri ei sitten saanutkaan läppärilleen voimaa. Ensi kerralla muistan ottaa reissuun mukaan varavirtalähteen, sille olisi ollut käyttöä useaan kertaan myös tällä matkalla.
Lähdimme hyvissä ajoin valumaan kohti lähtöporttia, sitä ennen vain piti etsiä tupakkapaikka. Se ei ollut helppoa (paitsi että juuri lähtöporttia vastapäätä olisi ollut yksi). Kävelimme sen kymmenkunta kilometriä oikealle portille ja saman tien bussiin ja lentokoneelle. Nyt koneen etuosa ei ollut yhtä tyhjä kuin tullessamme ja lentoemot kävivät ilolla tervehtimässä finnairin platina-asiakkaita. Minä en sitä statusta tule ikunakuunanakuna saavuttamaan, joten sain kultakortteineni istua kenenkään häiritsemättä omalla paikallani. Lähtö viivästyi hieman Roomasta ja tuskanhiki kihosi otsalle kun tajusin, että jatkolento alkaa boardaamaan samalla hetkellä kuin meidän renkaat koskettavat maata.. Siinä mielessä olin hyvin, hyvin onnekas, että matkatavarat olivat mukanani eikä kenenkään muun vastuulla.
Kone laskeutui kolme minuuttia myöhässä ja onnen tähdet vilkuttelivat minulle, koska saavuimme portille 18 ja Oulun kone lähti portilta 20. Pikaravia puuskuttaen suoraan koneeseen omalle paikalle, viesti noutajalle, että ehdin siihen ja saa lähteä vastaan ja taju kankaalle tunnin ajaksi. Turhaan juoksin, sillä tämä kone lähti vartin myöhässä ja muitakin samalla lennolla olleita tuli vielä kyytiin. Miian itään menevä juna oli myöhässä ja hän sai kunnon todellisuusiskun tämän maan säästä laiturilla junaa odotellessaan. Osanottoni siitä.
Oulun kentällä odotti noutajat ja juuri sillä autolla jossa saan helvetillisen allergiakohtauksen ja jota varta vasten pyysin välttämään. Renkaat soikeina ja henkilökohtainen musta pilvi pään päällä ylinopeutta ajaen suoraan kotiin ja sieltä töihin pariksi tunniksi. Sitten saatoin huokaista, nyt ehkä pitäisi saada pari päivää lomaa ihan vain lomasta toipumiseen, mutta niin ei yrittäjän elämää ole ennenkään eletty.
Mitä jäi matkalta käteen?
aikuisen kaverin kanssa on tuhat kertaa helpompi reissata kuin selkävikaisen puolison ja osin pyörätuolissa istuvat tyttären kanssa
kävelemällä paikasta toiseen liikkuminen on oikeasti mukavaa
julkisilla liikennevälineillä pääsee näppärästi paikasta toiseen
paikallista murretta puhuva matkakaveri helpottaa elämää suunnattoman paljon
maailmalla on monta hyvää ruokaa jota en ole vielä ehtinyt maistamaan
kyllä, joskus sitä aikaa saa ottaa myös itselle ja nauttia omasta elämästä vaikka se saattaa herättää kateutta toisissa ihmisissä
matkustaminen kannattaa aina
perhonen on italiaksi farfalla
lennokkaimmat ideat tulevat usein ensimmäisen ja toisen drinkin välissä, niiden jälkeen tulevia ideoita ei ehkä kannata ottaa sellaisenaan käyttöön
suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia ihmisiä, varkaita ja ketkuja on joka joukossa, mutta edelleen suurin osa yrittää vain huolehtia omista jutuistaan.
Silkka luottokortti on helpompi kuin debit/kredit-kortti
On mahdollista säilyä hengissä Napolin liikenteessä henkilöautolla, tietysti se mahdollisuus ei ole iso, mutta mahdollisuus kuitenkin
päänsärky- ja närästyslääkkeet tulisi aina olla käden ulottuvilla ja mahdollisimman nopeasti saatavilla kohtauksen varalta. Ei vetoketjulaukun alimmaisina, vaan kukkarossa tai muussa paikassa josta ne saa käsiinsä sekunneissa
Italia on osin sivistysmaa, mutta edelleenkin osaan kaupoista ja ravintoloista käy vain käteinen, eli sitä kannattaa kuiten ottaa mukaan kaiken varalta
kun syö säännöllisesti, kärtyäminen vähenee olennaisesti
kaverin kanssa reissatessa näkee asiat ihan erilaisina kuin perhematkalla ja peruskäytöstavoilla pääsee pitemmälle hengissä
suojatien ylittäminen Italiassa vaatii vain sen yhden rohkean astumisen kadulle, sen jälkeen autot yleensä väistävät. Jos jännittää liikaa, kannattaa sulkea silmät ennen kadulle astumista, silloin viimeiseksi asiaksi tästä maailmasta ei jää kuva lähestyvästä autosta tai skootterista.
Kotia on aina kiva tulla ja oma perhe on paras ja oma koira kaikista iloisin jälleennäkemisestä
Comments
Post a Comment