Meillä olisi voinut olla sama suunta

 

Minä vihaan aivojani. Ainakin niiden hyper-asetusta joka tulee esiin silloin kun sitä vähiten kaivataan. Nyt aivot taas päättivät Oulun lentoasemalla, että paikka on sovelias paniikille ja siellä minä istuin, ikkunapöydässä, hikoilin ja punoitin kuin paloauto. Pumppu hakkasi toista tuhatta kertaa minuutissa ja kierrokset olivat tapissa. Mitään järkevää syytä tuolle käytökselle on ihan turha hakea, aivot vain tykkäävät kokeilla joskus, onko kroppa vielä elossa ja mikä sen mukavampi paikka kuin lentokenttä.

Finnair oli jo aiemmin varoitellut siitä, että kone olisi viimeistä paikkaa myöten täynnä. Nämä syyslomat ovat sen verran tehokasta matkustusaikaa. Onnittelin itseäni siitä, että olin varannut ikkunapaikan, joten kahden isokokoisen ihmisen osuminen samaan penkkiriviin kävi matemaattisesti mahdollisimman pieneksi. Käytäväpaikalla istui kuiten herrasmies ja löimme (lähes) ylävitosia kun henkilökunta ilmoitti koneen lastaamisen olevan valmis ja meillä oli keskipaikka tyhjänä. Voi ilon ja onnen päivää, ikkunapaikka ja molemmat käsituet käytössä, pienestä on matkaajan onni kiinni.

Samaan aikaan Joensuun juna puksutti kohti etelää. Miia sai vieruskaverikseen Afgaanimiehen joka oli tullut naapurimaan järjestämällä polkupyörälomalla Suomeen. Mies kertoi toimineensa kotonaan Naton tulkkina ja sittemmin päättänyt lähteä kylmään pohjoiseen leveämmän leivän ja turvallisten olojen perässä. Loppupäivän Miian puhelin kilkutti tasaisesti tämän miehen viesteistä herättämättä suurempaa vastakaikua.

Helsinki-Vantaalle päästiin ja sen jälkeen alkoi ihmismetsästys. Kun toinen tulee lentämällä ja toinen junalla, niin on 100% mahdollisuus ettei ne kaksi koskaan törmää toisiinsa tällä planeetalla ilman jumppaliikkeitä ja whatsappin sijaintijakoa. Liki tunteroinen siellä pyörittiin, kierrettiin väärää rakennusta ja lueteltiin satunnaisia kadunnimiä ennen kuin nurkan takaa pelmahti esiin emäntä kukkamekossaan. Shuttlebussi hotellille ja tästä eteenpäin yhteiselle matkalle.

Yhteinen matka vei tietysti ensin väärään hotelliin, koska onhan se ihan loogista että lentokenttähotelleissa on kaksi scandicia ja molempien nimissä on Avio-etuliite. Ei kuulemma oltu edes päivän ensimmäiset erehtyjät. Oikea hotelli ja oma huone saatiin ja sen jälkeen odotettiin Helsingin edustusjoukkuetta liittymään mukaan joukkoon tummaan. Söimme pikaisen illallisen omalla hotellilla ja sen jälkeen kipaisimme naapurihotelliin juomaan iltapalat. Siinä sivussa panimme kuntoon markkinoinnin jokaisen yritykseen ja muutenkin ratkaisimme päivänpolttavat ongelmat vasemmalla kädellä ja hyvinkin laatikon ulkopuolisella ajattelulla. Ja totesimme yhteen ääneen, että Jaloviina se on hyvää ainetta jota pitäisi muistaa tilata useammin.

 

Yhdentoista aikaan painettiin pää pielukseen ja käytiin nukkumaan, kello kuiten hihkaisisi neljältä ja sitten alkaa ulkomaan seikkailut.