Kaasu pohjassa aamusta illan hämyyn

Napoli, alhaalla kadulla on kaaosta lähenevä liikenne ja ilma on vielä reilusti yli 20 asteessa. Aurinko on laskenut ja läntisellä taivaalla näyttää olevan ukonilma meren päällä. Tultiin just tänne kämpille takaisin ja punotaan juonia iltaa varten, kellohan on vasta puoli kahdeksan ja ravintolat ovat juuri availemassa oviaan. Juuri tämä hetki on hyvä.

Kello soi aamulla neljältä. Suussa maistui vielä aavistus jaloviinasta ja hyvistä ideoista. Scandicissa ei paljon aamiaista nautittu, vaan kahvin jälkeen olimme pihalla nätissä jonossa odottamassa shuttlebussia matkalaukkujen kanssa. Suositus oli, että kentällä pitäisi olla vähintään kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Hetken ajan jo panikoin, ettei me ehditä siihen aikarajaan ja päivitin Taksi Helsingin aplikaation kaiken varmuuden välttämiseksi. Bussi kuiten tuli ennen taksia ja peruin kyydin.

Kentällä pysyimme tiiviinä kaksikkona ja saimme, pienen mutkan kautta, matkalaukut ruumaan. Turvatarkastus sujui myös ilman kommelluksia ja kenttäurakka oli reilussa viidessä minuutissa ohi (siihen aikaan mahtui myös minun tupakkatauko). Lounge oli vajaamiehityksellä ja tiukalla tarjoilulla vielä aamutuimaan, mutta puoli kuuden aikaan kuulin seireenin kutsuvan ja kuohuviinipullojen avautuvan. Mentiin kuiten vesilinjalla koko matka koneeseen asti. Helsingistä Roomaan lentäneessä koneessa oli varattu seitsemän tai yhdeksän ensimmäistä riviä businessluokalle. Meitä istui siellä kolme henkeä. Itämainen herra ensimmäisellä rivillä ja me kolmannella. Ikunakuunanakuna en ole ollut yhtä hiljaisessa etupään sakissa, eikä vessajonoja muodostunut laisinkaan. Kumpikin sai nukutuksi lennolla, ja Roomaan laskeuduimme pirteinä ja raikkaina kuin peipposet. Matkalaukut antoivat odottaa itseään ihan pidemmän kaavan mukaan, mutta sinä aikana puhelimet oli latauksessa ja jalkoja sai suoristella lennon päälle.

Napakka pikkuhiki pintaan ja junaa etsimään. Meillä oli alunperin tarkoitus lähteä suoraan lentoasemalta Napoliin noin tunnin klapilla. Tuli kuiten pari muuttujaa.. Kun niitä laukkuja ei saanut, niin iski hiki pintaan. Ja kun laukut vihdoin saatiin, varattiin reteästi 11.15 juna Napoliin, ainoa ongelma vain oli, että se juna lähti Terminiltä Rooman keskustasta ja sinne pääsi junalla nopeiten 35 minuutissa ja ensimmäinen Roomaan menevä juna lähti 11.05 – kiva huomata että matematiikka ei aina toimi muillakaan. Miia oli kätevänä emäntänä hommannut sellaiset liput, että ne pystyttiin vielä vaihtamaan ilman eri veloitusta myöhempään junaan ja se huomattiin viisi minuuttia ennen alkuperäisen junan lähtöaikaa.

Hilipanpimppaa Terminin läpi, kioskilta leivät mukaan ja napaan ja junan kyydille raiteelta kymmenen. Hoppu se tuntui paikallisella rautatieyhtiölläkin olevan, koska parhaimmillaan maanopeus oli 300km/h – siinä ei paljon maisemia ehtinyt katselemaan ja tutuille kättä nostelemaan. Matkustimme ykkösluokassa jossa neito kulki kärryjen kanssa tarjoilemassa pikkusuolaista ja kahvia & vettä janoisille ja nälkäisille matkustajille. Matka Roomasta Napoliin kesti vain reilun tunnin, joten kauneusunet jäivät sillä välillä ottamatta. Mutta suolapähkinöissä oli sen verran suolaa, että passikuva-automaatti tuskin saisi laillista kuvaa otettua.

Napoli oli kaaosta kaikille aisteille. Kuuma, hikinen, ihmisiä täynnä, kahvin tuoksuinen ja meluisa. Ihanaa. Ihmisiä, joka puolella ihmisiä ja autoja ja skoottereita. Tyytit huutavat, hälytysajoneuvojen sireenit hälyttävät ja diesel katkuaa. Otimme maisemakierroksen ennen tänne Quilla del Vesuvio – paikkaan. Tämä on huoneistohotellin ja airbnb:n välimuoto. Kolme makuuhuonetta joissa jokaisessa on lukko ovessa ja oma kylpyhuone. Meillä on se paras, ihana & natiseva parivuode (se ei ole sitä parasta-osiota), iso terassi ja wc-pytyllä räjähdellessä näkyy Vesuvius pikkuikkunasta. Vastaanotto oli lämmin ja saimme kaikki tarvittavat avaimet itsenäiseen liikkumiseen.

Ja sitten liikuttiin. Päivässä askelia on tullut 17500, eli napakat 12km on talsittu ympäriinsä. Iltapäivän ratoksi kävimme vielä vuokraamassa auton seuraaviksi päiviksi. Ensin odottelimme kiltisti Europcarin konttorilla, mutta kun sinne ei tullut ketään kohtuullisessa ajassa, siirryimme naapuriin ja sieltä meille löytyi Fiat Panda <3 Koska en suostu ainoaksi ajajaksi, meidän piti tehdä pikainen iltakävely takaisin kämpille hakemaan Miian passi jotta saimme lisättyä myös hänet kuljettajaksi. Jätimme auton yön ajaksi vuokraamon parkkiin, on helpompi kävellä aamulla hakemaan se parkkitalosta kuin yrittää saada sitä täällä jonnekin kadunvarteen turvaan. Näitä autoja on näemmä pahimmillaan kolmessa rivissä kadun varressa..

Rautatieasemalla, joka nyt oli aina siinä kävelymatkan varrella, oli myös Food Court, jossa käytiin maistelemassa paikallisia perinneruokia ennen kuin nälkäkärty teki tuloaan. Ei jatkoon, mutta ruokaa oli riittävästi eikä hinta ollut paha.

Nähtiin myös paikalliset hautajaiset. Yhtä äkkiä kesken kaoottisen liikenteen, sekaan pukkasi ruumisauto (ei muuten ollut ikean kuvastosta se pirssi, sen verran oli valkoista nahkaa sisustukseen törsätty) ja sen perässä noin viidenkymmenen, kävelemällä kulkevan ihmisen, saattojoukko. Tuossa Esson ja vedonlyöntipaikan välissä on näemmä kirkko, ja sinne oli joku viimeisellä matkallaan. Pukeutuminen hautajaisiin on täällä näemmä hieman vapaampaa, koska saattajilla oli pinkkejä crokseja ja kolmiraitaverkkareita, mustia huntuja tai pukuja ei juurikaan näkynyt.

Paluumatkalla alkoi kurkkua kuivamaan jo niin pahasti, että aperitiivit piti saada vaikka väkisin. Tuossa lähes vastapäätä on aivan ihana paikallinen, jossa naurettavan pienellä hinnalla pöytään tuotiin myös pikkupurtavaa ja olisin voinut juosta onnesta päin seinää. Täysillä. Kiviseinään. Ja se paikan tajoilija, teini-ikäinen ja maailman ujoin nuori mies sai meiltä vielä ekstatipin ihanasta palvelusta. 

Pikkupurtava vei viimeisenkin ruokahalun ja nyt istumme Miian ja chardonnayn kanssa terassilla katselemassa liikennettä ja varautumassa huomiseen. Se on – yllätys yllätys – aikainen herätys ja napakka liki 400 km ajo aamulla odottamassa. Onneksi Panda kulkee ;) Tuntuu aivan uskomattomalta, että tänä aamuna neljän maissa aloitettiin tämä päivä pimeässä Helsingissä.